Historia
KIRJOITTANUT TORNIOLAINEN TIETOKIRJAILIJA JA HISTORIOITSIJA MIKA KULJU
GRAND HOTELIN RAKENNUKSEN SYNTYHISTORIA
Grand Hotelin kolmessa vaiheessa rakennetun kokonaisuuden taustalla on värikäs tarina, joka on kolme vuotta pitempi kuin itsenäisen Suomen historia. Todennäköisesti vuonna 1914 valmistui hotellin vanhin osa, joka oli alun perin punatiilinen venäläisten sotilaiden kasarmirakennus talleineen ja muine oheisrakennuksineen. Kasarmirakennus rakennettiin, kun Venäjä halusi vahvistaa sotilaallista voimaansa myös länsirajallaan ensimmäisen maailmansodan (1914-1918) aattona.
Rakentamisajankohta oli erittäin mielenkiintoista aikaa, sillä Torniosta tuli ensimmäisen maailmansodan vuosina kansainvälinen kaupunki. Kaupungissa liikkui vuodesta 1914 lähtien valtava määrä pakolaisia, sillä Venäjän mukana Suomikin julistettiin sotatilaan heinäkuun lopussa. Sotatilan julistamisen jälkeen Venäjän vihollismaiden Saksan ja Itävalta-Unkarin kansalaisille annettiin aikaa kolme päivää poistua maasta. Itämeren laivaliikenteen loputtua sodan vuoksi kulki Tornion kautta ainoa reitti länteen, joten esimerkiksi Venäjällä asuneet saksalaiset sekä eräät kommunistien johtajat suuntasivat rajakaupunkiin.
Ensimmäisen kahden sotaviikon aikana Tornion läpi kulki peräti 30 000 pakolaista, ja vuonna 1915 pelkästään Karungissa rajan ylitti noin 120 000 ihmistä. Myöhemmin Tornio oli tärkeässä roolissa, kun osa pakolaisista palasi Venäjälle. Kuuluisin heistä oli vuonna 1917 Lenin, joka matkasi Sveitsistä Tornion kautta kohti Pietaria tekemään vallankumousta.
Ensimmäisessä maailmansodassa tappiot ja vammautuneiden määrät olivat valtaisia molemmin puolin. Yhteensä Tornion läpi kulki yli 75 000 Venäjän, Itävalta-Unkarin, Saksan tai Turkin sotilasta, jotka olivat vaikeiden vammojensa vuoksi ylimääräisiä taakkoja kaikkien osapuolten vankileireille. Tornio-Haaparanta valikoitui vankien vaihtopaikaksi, koska Ruotsi oli puolueeton maa. Aloitteen tekijänä oli Punainen Risti.
Tornio oli tärkeässä roolissa myös Jääkäriliikkeessä, kun vuodesta 1915 lähtien suomalaisia miehiä siirtyi sotilaskoulutukseen Saksaan. Jääkärit muodostivat Suomen sisällissodassa valkoisen armeijan valiojoukon, josta osa oli merkittävässä roolissa vielä toisessa maailmansodassa.
Kasarmista koulurakennukseksi
Suomi itsenäistyi 6. joulukuuta 1917, jolloin Torniossa oli huomattava määrä venäläisiä sotilaita. Helmikuun kuudentena 1918 valkoiset suomalaiset kävivät rautatieasemalla taistelun venäläisiä vastaan, minkä jälkeen vihollisjoukot riisuttiin aseista. Kasarmista tehtiin aluksi venäläisille sotilaille vankila, minkä jälkeen rakennuksen otti pariksi vuodeksi käyttöönsä Tornion suojeluskunta. Tässä vaiheessa kasarmin kokonaisuus käsitti punatiilisen päärakennuksen lisäksi viisi puurakennusta, joista yksi oli vuonna 1956 Aittakentän viereen siirretty ortodoksikirkko.
Vuosina 1921-1922 kasarmi kunnostettiin koulurakennukseksi, jossa keskikoulu aloitti toimintansa syyslukukaudella 1922. Lääninarkkitehti Otto F. Holm suunnitteli rakennuksen ulkonäön ehostukseksi tiiliset päätykolmiot koristeineen. Keskikoulu muuttui vuonna 1927 nimeltään Tornion Yhteislyseoksi, ja koulurakennusta uusittiin ja laajennettiin vuosina 1928-1929 ja 1934-1935. Jälkimmäisessä suuressa laajennuksessa rakennettiin kolmikerroksinen laajennusosa. Ulkoasun kannalta oli olennaista, että tässä vaiheessa venäläistyylisen kasarmin muistot häivytettiin klassismin mukaisella valkoisella rappauksella.
Hotellin rakennuskokonaisuuden syntyaikoihin, ensimmäisen maailmansodan aikana Tornion tapahtumat saivat kaiken kaikkiaan laajaa julkisuutta, ja rajalla kävi raportoimassa ulkomaisia lehtimiehiä. Seuraavan kerran Tornio oli kansainvälisen kiinnostuksen kohteena vasta lokakuun alussa 1944, jolloin Suomi vaihtoi toisessa maailmansodassa puolta saksalaisten aseveljestä liittoutuneiden leiriin kuuluisan maihinnousun myötä.
SS-miesten aseiden arvoitus
Lokakuussa 1944 Torniossa sijaitsi kaksi saksalaista sotasairaalaa, jotka olivat Wehrmachtin kenttäsairaalaosasto 1/521 Seminaarissa ja 6. SS-Vuoristodivisioona Nordin pääsidontapaikka West Yhteislyseolla. Jälkimmäisessä oli suomalaisten noustessa Röyttässä maihin 1. lokakuuta ainoastaan henkilökuntaa. Suomalaiset eivät onnistuneet valtaamaan SS-miesten sotasairaalaa, mutta yhteislyseon rakennus jäi piiritetyksi. Saksalaiset pitivät puoliaan ampumalla sarjoja konetuliaseilla viereisille kaduille.
SS-Obersturmführer Schwartz oli Tornion kaappauksen jälkeen pyytänyt miestensä vapaata kulkua pohjoiseen, mutta Suensaarella suomalaisia joukkoja johtanut majuri Thure Larjo ei vastannut tupakkalaatikolle raapustetun kirjeen pyyntöön. Piirityksen jatkuessa yhteislyseon saksalaisten taistelutahto alkoi murtua, ja aamupäivällä 3. lokakuuta Schwartz kertoi Larjolle neuvottelussa, että he olivat valmiita antautumaan. Samana iltana kello 19.30 Välikadulla seisoi 31 antautunutta vankia.
Yhteislyseolla olleiden saksalaisten konetuliaseita ei koskaan löydetty. Talonmies arveli, että ne oli pudotettu ylimmässä kerroksessa sijainneen ilmanvaihtolaitteiston suureen aukkoon. Tätä arvoitusta ei ole ratkaistu vielä tänäkään päivänä.
Toisen maailmansodan jälkeen rakennus palasi yhteislyseon käyttöön. Vuonna 1954 aloitettiin jälleen uuden laajennuksen suunnittelu, joka valmistui vuonna 1958. Laajennuksen suunnitteli Kemin kaupunginarkkitehti Onni J. Ermala. Tuolloin rakennukset ja pihapiiri saavuttivat peruspiirteiltään ne puitteet, joista Grand Hotel tunnetaan meidän aikanamme.
Rakennus oli koulukäytössä vuoteen 2015 asti, ja yhteislyseon kuuluisiin oppilaisiin lukeutuvat muun muassa Mannerheim-ristin ritarit Alpo Marttinen ja Tauno Viiri, kauppaneuvokset Veli Aine ja Matti Pörhö sekä journalisti Kari Lumikero. Rakennus jäi Suomen tuoreempaan historiaan syksyllä 2015 turvapaikanhakijoiden järjestelykeskuksena.
Teksti: Mika Kulju
Lähteet:
Mika Kulju, Tornion maihinnousu 1944 – Lapin sodan avainoperaatio (Ajatus Kirjat 2009)
Ilkka Teerijoki, Tornion historia 2 (Jyväskylä 2007)
Teija Ylimartimo, Tornion yhteislyseo – Kasarmi- ja koulurakennuksen rakennushistoriaselvitys (Tornio 2018)
